tiistai, 29. toukokuuta 2012

Raha on hävinnyt

Aina vaan pittää ihmetellä yhtä ja sammaa asiaa, olemme rikkaampi kuin koskaan, mutta rahhaa ei oo, se on kumma, mihin se on hukkunut.

Viimeksi tämä tuli näkyviin, kun Kankaanpään valtuustoseminaarissa tuotiin esiin kuluvan vuoden budjettivaje ja miten se jatkuu tulevina vuosina, jos mittään ei tehä. Ja tavoitteena ja tämän valtuustokauden eka vuosina myös toteumaan saatu on tasapainoinen budjetti.

Mutta näinhän siinä käy, kun rakas valtiovaltakin tekee jatkuvasti supistustyötään, joka vuosi aina vain vähemmän henkeä kohden tulevaa valtionapua, kiinteistöverojen tasauksesta on myös luovuttu, sen sijaan aina vain uusia velvotteita satelee kuntien toteutettavaksi.

maanantai, 28. toukokuuta 2012

Lapset huomioon

Kun viikko sitten Satakunnan kansanedustajien yhteisessä maakuntaradio-ohjelmassa olivat paikalla kaikki yhdeksän kansanedustajaa, niin nyt kuukausittaisessa kansanedustajaryhmän ja maakuntaliiton tapaamisessa meistä oli vaivautunut paikalle vain neljä, Ari Jalonen oli ilmoittanut sairastumisesta.

Esillä oli kaksikin lapsia koskevaa aihepiiriä. Porin lastenkulttuurikeskus ja Porin kristillinen koulu esittäytyivät. Lisäksi meille kerrottiin yhteenveto Satakunnan kuntien kuntauudistuslausunnoista ja muista ajankohtaisista edunvalvonta-asioista.

Ensi vuonna kymmenen vuotta täyttävän lastenkulttuurikeskuksen vakiinnuttaminen on maakunnan voimavara. Se järjestää Satakunnan lastenkulttuuriverkostoa monin erikoisinkin tavoin. On järjestetty VähäX valottaa valokuvafestivaali ja Vauvojen värikylpy-työpaja, jotka ovat herättäneet laaja valtakunnallista ja jopa kansainvälistäkin kiinnostusta. Näiltä käytännön toimintojen phjalta hallitusohjelmaan liittyen on tehty nuorten työllistämisehdotus, jonka syystä toivoisi tulevan hyväksytyksi.

Porin kristillinen koulu on perustettu v.1996, mutta sitä ei ole saatu vakinaistetuksi johtuen perustamisajankohdasta, koska vain sitä aiemmin perustetut koulun ovat saaneet vakinaisen luvan. Toinen ongelma koululla on 10% vähennys valtionavuista, joka aukko on täytettävä vapaaehtoistoiminnoin. Koulun yhteydessä on myös 21-paikkainen päiväkoti Ankkuri. Itse koulussa on 88 oppilasta ja koulu toimii kyläkoulun tavoin aivan kaupungin keskustassa. Pysyvän toimiluvan saaminen olisi ensiarvoista pysyvän niin toimitilan kuin muunkin koulutoiminnan saamiseksi pitkäjänteiseksi.

Tiedämme hyvin, miten tärkeää on ihmiselämän kokonaisuuden kannalta jo heti alusta lapsuudesta lähtien viettettävät päivät, miten kaikki lapsuudessa vaikuttaa sitten tulevaan kehitykseen. Siksi olisikin tuettava perheitämme kaikin mahdollisin tavoin heti neuvolatoiminnoista ja koulun oppilashuollosta lähtien ja vahvistettava vanhemmuutta kaikin mahdollisin keinoin, jotta välttyisimme äsken koetun Hyvinkään surmatekojen kaltaisilta järkytyksiltä. Eduskunnassa tänään pidimme hiljaisen hetken näiden ammuttujen muistolle omaisia tukien.

sunnuntai, 27. toukokuuta 2012

Mikä meitä vaivaa

Jokela, Kauhajoki koulusurmia, nyt melkein niihin verrattava Hyvinkään ampumatapahtuma, ampuja ja ammutut 18-vuotiaita koululaisia. Onko taas sama vanha laulu, ampuja sittenkin itsensä syrjäytyneeksi tunteva, kun koulu ja myös sotaväki ovat jääneet kesken. Onko hän niiden 110 000 nuoren joukossa, jotka eivät ole missään kirjoissa, väliinputoajia, joille nyt yhteiskuntatakuulla pyritään luomaan oman elämisen alkutahteja.

Eino Leinon sanoin meidän tulisi pitää mielessämme: Oi ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa! Ampuja itsekään ei tiedä, miksi hän teki, mitä teki.

Meidän tulisi tuntea yhteisvastuullisuutta, nähdä lähellämme apua tarvitsevat, pahoinvoivat. Kyllä merkkejä täytyy olla näkyvissä. Tulisi myös hyväksyä kaikki ihmiset ilman korkealle asetettuja vaatimuksia menestymisestä koulussa tai työelämässä. Emmekö voisi olla ihmisinä ihmisille! Yhteisöllisiä!

Tietysti myös yhteiskunnan tulisi panosta, eikä niin kuin nykyisin, vain supistetaan heti alusta lähtien koulukuraatoreita, mielenterveyspalveluita, nuorisotyötä, kirkonkaan diakoniatyötä unohtamatta.

Yhteiskuntamme vaan tuntuu oikein mässäilevän väkivallalla niin TV:ssa, netissä kuin lehdistössäkin. Viikko- ja kuukausikaupalla puidaan Breiviikin tapausta, samoin muistakin ampumisista vedetään päivästä päivään suuria otsakkeita, niin tästä Hyvinkäälläkin sattuneesta ikävästä kahden surmaan päätyneestä ammunnasta. Luodaanko tahtomatta jonkinlaista sankarimyyttiä näistä sairaanlaisesta hairahtuneista, joita sitten ehkä tietämättäänkin ihaillaan aj sitten mustan hetken tultua jopa matkitaan.

Herra armahda meitä syntisiä ihmisiä, tätä Jeesuksen rukousta saamme itsekukin meistä sydämestämme pyydellä itsellemme ja niin uhreille kuin näille valitettaville harhojen valtaan joutuneille onnettomille!

lauantai, 26. toukokuuta 2012

Karigasniemellä

Lapin turneelle hienon huipennuksen antoi tilaisuus Karigasniemen Kylätalo Salvussa kolmenkymmenen kyläläisen kunniottaessa keskusteluhetkeämme läsnäolollaan. Antoisa yhteispalaveri toi esiin monia pohjoisen ihmisiä koskettavia kysymyksiä. Samat asiat ovat puhuttanut ihmisiä myös Utsjoen kirkolla. Yhteensä olemme olleet kuudessa paikassa ja kaikkialla ollaan saatu lämmin vastaanotto ja paikalliset puolueaktiivit ovat järjestelleet käytännön tehtävät kiitettävästi. Täällä Suomen päälaella olisi suuria mahdollisuuksia paljon puhutun Pohjoisen ulottuvuuden avulla, mutta erityisesti täällä pelkän sillan kautta avautuva yhteys maailman hyvinvoivimpaan maahan Norjaan avaa rannattomat mahdollisuudet 35000 Norjan Kalotin asukkaan palveluiden hoitamisessa. Niinpä esimerkiksi Utsjoen perussuomalaisten puheenjohtaja Ismo Manninen valmistaa ja vie huonekaluja Norjan puolelle. Myös Tenojoki luo mahdollisuuksia, kun vuosittain käy 10000 lohennarraajaa. Tietysti poronhoito varsinkin Sevettijärvellä antaa toimeentulomahdollisuuksia tässä 1300 asukkaan pitäjässä. Keskustassa on 700 ja Karigasniemellä 300 henkeä. Ongelmia on myös kielikysymyksen hoitamisessa. Ainoa saamenkieleltä käyttävä lukio on juuri Utsjoella, mutta oppilasmäärät ovat vähäisiä, uusia oppilaita on tulossa vain kolme. Saamelaiskoulutuskeskus on Inarissa kuten myös kulttuurikeskus ja saamelaiskäräjien sijainti. Norjan kielen opetus olisi täällä paljon asiallisempaa kuin ruotsinkielinen. On yksi lääkäri ja poliisi, joka kyllä saa apua rajavartijoilta, joita heitäkin ollaan vähentämässä. Maaseudun alasajo joka sektorilla on täälläkin mitä kipeitä. Eivät todellakaan yksin mahtavat maisemat elätä, vaikka ne tietysti lisäävät viihtyvyyttä kuten montaa kiinnostava kalastuskin. Pitkät etäisyydet ovat etelän elämälle käsittämättömät, Karigasniemen ja Utsjoen keskustan etäisyys yksistään on sata kilometriä. Kaikesta huolimatta on helppo ymmärtää lapinhulluja, Lapin lumoihin joutuneita.

perjantai, 25. toukokuuta 2012

Ensimmäinen päivä

Lapin ihmisiä ja heidän ongelmiaan on tavattu ja kuunneltu. On puhuttu lappalaisista, saamelaisista ja lappilaista. Ilo-sopimuksen alkuperäiskansojen koskeva tulkinta on kiistanlainen, papinkirjoista sen pitäisi selvitä. Rovaniemen Lordi-aukiolla tapasin samana vuonna teologisessa tiedekunnassa aloittaneen ja myös juoksua harrastaneet ja harrastavan kaverin. Puhuttiin myös parast' aikaa käsillä olleista tulvista ja niiden estämisestä ja paikallisesta kaavotuksesta, jossa on kaavoitettu liian tulvaherkille alavilla maille, päättäjien suosimille alueille. Perussuomalaisten kunnallisvaaliohjelma puuttuu syystä kunnallistason korruptioon kaavoitusasioissa ja kilpailuttamisessa. Sodankylässä käyakelin myös kirkkomaalla, jossa on myös vanha 1689 rakennettu kirkko. Aivan sen lähellä näin tutun persoonallisen sotilaspapin Ilpo Sirkan haudan. Vieressä on myös infopiste ja Andreas Alarieston taidemuseo-galleri Sodankylässä meillä on kaksi valtuutettua, jotka olivatkin tietysti paikalla: kyläaktiivi Eila Kivioja ja vanha jo SMP-ajan veteraani itseään kylähulluksi kutsuma Alpo Lintula. Yli 200 maratonia juossut ja edelleen vuodessa kymmeniä maratoneja. Hän oli myös luonnonparantamisen kannattaja. Nykyinen maratonaika kuusi tuntia tai yli ei kuitenkaan vakuuttanut. Kolmantena paikkana Ivalo kruunasi päivän kierroksen. Paikalliset puolueihmiset olivat nähneet vaivaa viime eduskuntavaaleissa Pohjois-Karjalassa nykyisen kansanedustaja Osmo Kokon vaalipäällikkönäkin toiminut Arto Hoffrenin johdolla. Tarjolla oli makkaraa ja nokipannukahvia. Yksi neljästä mukanamme olevasta kansanedustajasta Maria Lohela tapasi sukulaisiaan, kun isänsä on kotoisin juuri Ivalosta. Pohjoisen maisemat tunturi-Lapissa ovat mahtavat. Järvissä on vielä jäitä, tunturien rinteillä näkyy lumivyöhykkeitä, vaikka muuten lumet on täälläkin jo sulaneet. Kyllä Lappi on aina Lappi!

torstai, 24. toukokuuta 2012

Rovaniemellä Lapin kiertueella

Olemme aloittelemassa kolmen päivän turnetta Lapinmaalla. Reissataan ainaskin tuhat kilometriä Lapin hyväkuntoisia valtaväylä. Rovaniemellä tavataan Lapin pääkaupunkilaisia Lordi-aukiolla aivan Scandia-hotellimme vieressä. Sekä Sodankylässä että Ivalossa tarjoamm kavia ja makkaraa S-Markettien pihamaalla. Nämä tilaisuudet ovat perjantaina. Lauantaina posotamme yöpymispaikaltamme Saariselältä Suomen päälaelle eli Utsjoelle ja tapaamme maamme pohjoisimpia asukkaita hotelli Luossassa. Seuraavaksi ajamme Karigasniemelle kylätalo Salvussa tarjoamaan kahvia kyläläisille. Paluumatkalla on vuorossa makkara- ja kahvitarjoilu Inarissa hotelli Inarin pihamaalla. Porukkaa meillä on matkassa runsaasti. Meitiä kansanedustajia on reissaamassa neljä: Lea Mäkipää, Maria Lohela, Martti Mölsä, minä. Puolueen varapuheenjohtaja Reijo Ojennus Helena-rouvansa kanssa ja puoluehallituksen jäsen Pirita Nenonen ovat mukana. Kuljettajan raskaan taakankantaa Lea puoliso Markku Mäkinen 9-hengen pienoisbussillaan. Kahden yön majoituksetkin ovat Lean ja Markun Saariselän mökissä. Zz Mielenkiintoinen ja varmasti paljon kokemuksia ja kansan mieltä painavia asioita karttuu viemisiksemme takaisin etelän maille pyhänä lentäessämme Martin kanssa Ivalosta Helsinkiin.

keskiviikko, 23. toukokuuta 2012

Leo Mechelinin muistomerkillä

Olen tänään juhlapuhujana senaattori Leo Mechelinin - Löyttymäen suuren pojan - muistomerkin paljastustilaisuudessa. Saan viedä eduskunnan tervehdyksen merkittävän elämäntyön Suomen kehittäjänä tehneen senaattori Leo Mechelinin kunniaksi. Tänään on kulunut tasan 105 vuotta 23.5.1907 Suomen ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan kokoontumisesta. Mechelin on syvästi kunnioitettu Löyttymäen kylän kehittäjänä ja koulun perustajana. Samalla muistokiven paljastus on ensimmäinen vaihe sukuseura Mechelinuksen järjestämien 100-vuotistapahtumien ketjussa, sillä Mechelinin kuolemasta tulee kuluneeksi 100 vuotta tammikuussa 2014.

Juuri tämä päivä Leo Mechelinin muistomerkin paljastusjuhlallisuuksiin on valittu siksi, että hän laati täällä Löyttymäen kartanon kamarissa kesällä 1905 täydellisen hallitusmuotoehdotuksen itsenäiselle Suomelle. Tämä ehdotus hyväksyttiin myöhemmin lähes sellaisenaan vuonna 1919 Suomen tasavallan perustuslaiksi. Syystä ei Mecheliniä pidetty etevänä oikeusoppineena, lakitieteen tohtoriksi hän väitteli v.1873.

Vuonna 1905 Leo Mechelin, myös Suomen kruunaamattomaksi kuninkaaksikin sanottu muodosti niin kutsutun Mechelinin senaatin 1905-1908, jota pidetään Suomen ensimmäisenä poliittisena hallituksena. Tämä senaatti istui 1. kerran 5.12.1905 ja  toteutti siihen aikaan nähden hyvin edistyksellisen perustuslain, jossa koko kansa sai täydelliset poliittiset oikeudet. Perustuslain mukaan  kaikki 24 vuotta täyttäneet suomalaiset miehet ja myös naiset saivat ääni- ja vaalioikeuden ensimmäisenä maailmassa. Perustuslakiin sisältyivät paino- ja yhdistymisvapauslait suuriruhtinas jätti kuitenkin vahvistamatta. Yksikamarinen eduskunta aloitti toimintansa 1.10.1906 ja Suomessa siirryttiin kerralla vanhoillisesta nelikamarisesta järjestelmästä Euroopan moderneimpaan kansanedustuslaitokseen.  Keisarilla oli kuitenkin edelleen määräämisvalta asioihin ja sortotoimet jatkuivat. Täydellinen parlamentarismi toteutui vasta Suomen itsenäistymisen jälkeen. En malta olla mainitsematta tässä yhteydessä, että työhuoneeni seinällä on viimeisen pappissäädyn puhemiehen arkkipiispa Gustaf Johanssonin kookas kultakehyksinen muotokuva, joka oli papiston puhemiehenä vielä 1905 ja vuoden 1906 ylimääräisillä valtiopäivillä.

Keisari Nikolai II:n  nimitettyä venäläisen Nikolai Bobrikovin Suomen kenraalikuvernööriksi v. 1898, aloitti hän heti venäläistämisohjelman ja annettiin helmikuun manifesti heti seur. vuonna. Manifestin mukaan Suomen virallisena kielenä tuli olemaan venäjä. Suomen autonominen asema ja itsemääräämisoikeus joutuivat kovalle koetukselle. Nuorsuomalaiset ja useimmat ruotsalaiset aloittivat Leo Mechelinin johdolla passiivisen vastarinnan kieltäytyen tottelemasta laittomina pitämiään määräyksiä ja kehottivat kansaa samaan. Heti helmi-maaliskuussa kerättiin Leo Mechelinin kirjoittamaan Kagaalin Suureen adressiin 522.931 allekirjoitusta vastustamaan Venäjän sortotoimia. Venäjän keisari Nikolai II ei kuitenkaan ottanut Pietarissa 500 hengen lähetystön viemää adressia vastaan. Bobrikov karkoitti Mechelinin maasta v.1903. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti ja v. 1904 Eugen Schauman ampui Bobrikovin, sekä Suomessa että Venäjällä syntyivät suurlakot ja niin Mechelinkin pääsi takaisin Suomeen saman v. 1904. Hänen palattuaan vaimonsa ja tyttärensä kanssa Löyttymäen kansakoululaiset tekivät kunniakujan tien varteen ja toivottivat kartanon isännän takaisin kotiin.

Leo Mechelin eli täydelliseltä nimeltään Leopold (Leo) Henrik Stanislaus Mechelin eli vv. 1839-1914. Hän avioitui Löyttymäen kartanon tyttären Alexandran kanssa 1865. Puolison isän kuoltua jo v.1862, osallistui vävypoika heti innokkaasti kartanon toimintaan ja perheen raha-asioiden hoitamiseen ja koko perhe oli myös täysin rinnoin kehittämässä koko Löyttymäen kyläyhteisöä.  Niinpä kartanon väellä Leo Mechelinin johdolla on suuri ansio siitä, että Löyttymäen syrjä- ja metsäkulmasta muodostui mallikelpoinen yhteiskunta, joka isäntänsä myötä eli sen ajan politiikan keskiössä.

Janakkalan kolmas kansakoulu alkoi pääosin kartanon kustantamana syksyllä 1878 kartanon omistamassa  meijerirakennuksessa. Uusi koulurakennus valmistui v.1881 kartanon maalle kartanon tuella. Leo Mechelinillä oli tapana usein vierailla koululla ja käydä oppitunneilla seuraamassa opetusta.

Mechelin oli todella monessa mukana. Niinpä hänen elämäntyönsä ja saavutuksensa on mittavat myös monella muullakin alalla kuin valtakunnan politiikassa ja senaatin johtajana. Niinpä voi mainita  hänen ajaneen ponnekkaasti taiteen opetuksen ja museon Ateneumin  perustamista senaatissa ja upea rakennus valmistuikin v. 1887. Edellisenä vuonna Mechelin oli valittu Suomen taideyhdistyksen puheenjohtajaksi. Silloin elettiin myöhemmin Suomen taiteen kultakaudeksi nimettyä ajanjaksoa ja esim. kesällä 1885 kuuluisat naistaidemaalarimme Maria Wiik ja Helene Schjerfbeck maalasivat Löyttymäen talonpoikia ja muita ihmisiä.

Leo Mechelin ajoi myös Suomen kansallismuseon perustamista v.1893 ja oma rakennus, yksi kansallisromanttisenarkkitehtuurimme pääteoksista valmistui 1910.

Leo Mechelin perusti v.1868 Knut Idestamin kanssa Nokia-yhtiön, jonka      toiminta suomalaisen paperiteollisuuden uranuurtajana osoittautui erittäin kannattavaksi. Mecheli toimi yhtiön hallituksen puheenjohtajana kuolemaansa asti.


Mechelin oli myös kansainvälinen vaikuttaja. Perheessä puhuttiin montaa kieltä, mutta alustalaisten kanssa kuitenkin aina suomea. Senaattori Mechelin puhui jo lapsuudenkodistaan alkaen -valtioneuvos Gustaf Mechelinin perheessä - ruotsia, saksaa, ranskaa ja venäjää. Niinpä hän kävi useita henkilökohtaisia keskusteluita niin Ruotsin kuningas Oskar II:n kuin Venäjän keisarinkin kanssa.


Mechelinit luovuttivat Löyttymäen kartanon sukulaisten käsiin vuonna 1907 ja jo parin vuoden päästä Mechelinin puoliso Alexandra kuoli. Itse Mechelinkin sairastui kuollen  26.1.1914. Hänen hautajaisensa olivat valtiomiesmäisen juhlavat, koko Helsingin surujuhla. Kantajina toimivat ylioppilaskuntien kuraattorit, työväenyhdistysten edustajat muodostivat soihtukujan. Hgin torvisoittokunta soitti tätä tilaisuutta varten sävellettyä  surumarssia. Eino Leino kirjoitti jo hänen kuolinpäivänään muistoksi runon Kansalaisseppel: Harmaa on taivas, halla mielihin hiipii, raskaina riippuen itkevät puut sekä pilvet.

Helsingin kantakaupungin läntisen liikenteen tärkein väylä, esplanadi-tyyppinen puistokatu: Mechelinin katu on saanut nimensä valtiomies Leo Mechelinin mukaan v.1917. Mechelinin muistopatsas on Säätytalon edustalla Suomen Pankkia vastapäätä.

Näin täydellä syyllä ja suurta kunnioitusta tuntien olemme nyt juhlimassa suuren suomalaisen itsenäisyys- ja valtiopäivämiehen, suomalaisen kulttuurin puolustajan, pankinjohtajan ja talousmiehen  Leo Mechelinin muistomerkin paljastamista ja nimenomaan täällä hänelle rakkaalla Löttymäen kylällä hänen perustamansa  koulun pihamaalla.